Tavallinen pakastepizza voi muuttua huomattavasti rapeammaksi ilman ainuttakaan lisätäytettä.
Ratkaiseva ero syntyy siitä, millaisella alustalla pizza paistetaan.
Pakastepizza on yksi helpoimmista arjen pikaruoista. Moni nostaa sen suoraan pakkauksesta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistaa ohjeen mukaan.
Lopputulos voi kuitenkin jäädä pehmeäksi erityisesti pohjan keskeltä, vaikka pizzan reunat olisivat jo kauniin ruskeat.
Yksi yksinkertainen muutos voi auttaa: uunipellin vaihtaminen ritilään tai pellin esikuumentaminen ennen paistamista.
Mutta mikä kolmesta tavasta tekee pakastepizzan pohjasta rapeimman?
1. Kylmä uunipelti
Tavallisin tapa on asettaa jäinen pizza leivinpaperin päälle kylmälle uunipellille ja nostaa pelti kuumaan uuniin.
Menetelmä on vaivaton, mutta kylmä pelti lämpenee vähitellen. Siksi pizzan pohja ei saa heti yhtä voimakasta lämpöä kuin valmiiksi kuumennetulla alustalla.
Lisäksi yhtenäinen pelti ja leivinpaperi voivat hidastaa kosteuden poistumista pizzan alapinnalta.
Lopputulos: Pohja voi jäädä muita menetelmiä pehmeämmäksi, erityisesti keskeltä.
2. Kuuma uunipelti – rapeampi pohja ilman erikoisvälineitä
Toinen vaihtoehto on laittaa tyhjä uunipelti uuniin jo esikuumennuksen ajaksi.
Kun uuni on saavuttanut pakastepizzan pakkauksessa ilmoitetun lämpötilan, pizza nostetaan varovasti kuumalle pellille.
Kuuma metalli alkaa siirtää lämpöä pizzapohjaan heti. Tämä voi edistää pohjan ruskistumista ja tehdä siitä rapeamman.
Menetelmässä kannattaa huomioida kaksi asiaa: kuuma pelti vaatii huolellista käsittelyä, eikä kaikkiin pakastepizzoihin suositella tavallisesta poikkeavaa paistotapaa.
Jos käytät leivinpaperia, varmista myös, että se kestää valitun paistolämpötilan.
Lopputulos: Pohjasta voi tulla kylmällä pellillä paistettua rapeampi. Kuuma pelti on erityisen kiinnostava vaihtoehto silloin, kun pizzan paistaminen suoraan ritilällä ei sovi tuotteelle.
3. Uuniritilä – paras vaihtoehto rapeimman pohjan ystävälle
Kolmas menetelmä on yksinkertainen: pizza asetetaan suoraan uuniritilälle ilman peltiä tai leivinpaperia, jos tuotteen valmistaja sallii sen.
Ritilällä pizzan alapinta pääsee suoraan uunin kuuman ilman vaikutukseen. Yhtenäinen pelti ei myöskään estä kosteuden haihtumista pohjasta.
Menetelmän toimivuudelle löytyy tukea myös valmistajien paisto-ohjeista.
Esimerkiksi Grandiosa kertoo paistovinkeissään, että sen perhe- ja Big One -pizzojen rapein lopputulos saavutetaan käyttämällä ritilää pellin sijaan.
Ritilä ei kuitenkaan sovi automaattisesti kaikille pizzoille. Erityisesti rakenteeltaan pehmeiden tai runsaasti täytettyjen tuotteiden kohdalla kannattaa tarkistaa pakkauksen ohje.
Lopputulos: Ritilä on usein paras valinta, kun tavoitteena on mahdollisimman rapea pakastepizzan pohja ja valmistaja sallii ritiläpaiston.
Mikä kolmesta paistotavasta kannattaa valita?
Paistomenetelmien ja valmistajien ohjeiden perusteella vaihtoehdot voi tiivistää näin:
| Paistotapa | Odotettavissa oleva lopputulos |
|---|---|
| Kylmä pelti | Pehmeämpi pohja |
| Esikuumennettu pelti | Hyvin ruskistuva ja usein rapeampi pohja |
| Uuniritilä | Usein rapein lopputulos pakastepizzalle |
Vielä yksi virhe voi pilata rapean pohjan
Pizzan paistaminen ei pääty aivan siihen hetkeen, kun se nostetaan uunista.
Jos kuuma pizza jätetään pitkäksi aikaa pellille, sen pohjasta haihtuva kosteus voi tiivistyä pizzan ja alustan väliin. Tällöin juuri saavutettu rapeus saattaa kärsiä.
Siksi valmis pizza kannattaa siirtää hetkeksi ritilälle ennen leikkaamista. Ilma pääsee kiertämään myös pohjan alla.
