Lipstikka on poikkeuksellisen maukas vihannesyrtti.
Lipstikka (Levisticum officinale), kansanomaisesti liperi tai rohtoliperi, on vanha hyötykasvi, jota on viljelty Suomessa vuosisatojen ajan. Sitä on usein tavattu vanhoista pihapiireistä, ja kansanperinteen mukaan lipstikka ovenpielessä suojasi kodin niin noidilta kuin sammakoilta ja käärmeiltäkin.
Nykyisin kasvin tunnistaa parhaiten sen voimakkaasta, lihaliemimäisestä aromista, jonka vuoksi sitä käytetään monipuolisesti mauste- ja vihannesyrttinä.
Hyvä maa ja tilava kasvualusta
Lipstikka on pitkäikäinen ja voi viihtyä samalla kasvupaikalla jopa vuosikymmeniä. Sitä lisätään tavallisimmin jakamalla vanhoja kasvustoja, mutta myös siemenistä kasvatus onnistuu. Kasvi on näyttävä: se voi kohota 150–250 sentin korkeuteen ja tarvitsee kasvutilaa noin neliömetrin verran. Yksi hyvinvoiva yksilö tuottaa yleensä riittävästi satoa koko perheen tarpeisiin.
Kasvupaikaksi sopii parhaiten puolivarjoinen alue, jossa maa on syvämultaista, ravinteikasta ja kalkittua. Kun kasvualustan peruskunnostukseen panostaa istutusvaiheessa, lipstikka menestyy vähällä hoidolla vuosikausia. Vähäravinteisemmassakin maassa kasvi kasvaa, mutta sato jää niukemmaksi.
Satoa keväästä syksyyn
Ensimmäiset versot nousevat Etelä-Suomessa jo huhtikuussa, ja tuoretta lipstikkaa voi kerätä käytännössä koko kasvukauden – usein aina ensilumiin saakka. Lehtiä ja versoja voi hyödyntää sellerin tapaan tuoreena vihanneksena tai maustamaan keittoja, patoja ja kastikkeita. Lipstikka antaa ruokaan täyteläisen aromin, joka voi korvata lihaliemikuution ja vähentää samalla suolan tarvetta.
Kasvin kaikki osat ovat käyttökelpoisia: juuret ja siemenet toimivat mausteena, lehdet voi kuivata tai pakastaa, ja rohkeimmat maustavat lipstikalla jopa vaniljajäätelöä.
Lähde: Martat.fi
