Kotimainen varhaisperuna on yksi kesän odotetuimmista herkuista.
Kesän lähestyessä monen suomalaisen mielessä siintää varhaisperuna. Ensimmäiset kotimaiset varhaisperunat ovat jokavuotinen ruokapöydän kohokohta. Vaikka kaupoissa nähdään tuoretta perunaa jo talvella Välimeren maista tai keväällä Ruotsista, ei mikään vedä vertoja oman maan varhaisperunalle – etenkin kun se on nostettu läheltä ja vähällä käsittelyllä.
Mikä tekee perunasta uuden tai varhaisen?
Yleisesti puhutaan ”uudesta perunasta”, mutta termi voi tarkoittaa eri asioita. Kaikki uuden sadon perunat ovat uusia, oli niiden alkuperä mikä tahansa. Suomessakin voidaan puhua uudesta perunasta vielä syksyllä, kun uusi sato saadaan varastoitavaksi.
Varhaisperuna sen sijaan tarkoittaa erityisiä, aikaisin kypsyviä lajikkeita, jotka nostetaan ennen kuin niihin muodostuu kunnollista kuorta. Ne tunnetaan myös nimellä neitsytperuna. Nämä herkut saapuvat ruokapöytiin yleensä kesäkuun puolivälissä ja ovat parhaimmillaan juhannuksesta heinäkuun puoliväliin.
Viljely on käsityövaltaista ja säiden armoilla
Varhaisperunan viljely alkaa usein jo maaliskuussa, ja kylvö tehdään joskus jopa routaiseen maahan. Taimet suojataan harsoilla ja muoveilla, ja kylmän torjuminen vaatii jatkuvaa valvontaa. Kastelun lisäksi hallaa torjutaan peittämällä vaot mullalla tai jopa huovalla.
Viljelyala on Suomessa noin 800 hehtaaria, ja satoa saadaan vuosittain noin 10 miljoonaa kiloa. Tuontia on noin miljoona kiloa. Ensimmäiset nostot ovat pieniä – noin 8000 kg/hehtaari – mutta sato kasvaa nopeasti jopa 20 000 kiloon hehtaarilta. Tästä johtuu varhaiserien korkeampi hinta.
Vain paras kelpaa
Varhaisperuna on arka – se kolhiintuu herkästi, kuivuu ja kärsii valosta. Siksi sen käsittelyssä vaaditaan helläkätisyyttä koko ketjussa pellolta pöytään. Valossa säilyttäminen, jopa lamppujen alla, on perunalle tuhoisaa. Optimaalisin lämpötila säilytykseen on noin +10 °C.
Suosituimmat lajikkeet – Timo, Solist ja uutuus Jussi
Timo on ollut pitkään hallitseva lajike, kattaa puolet viljelyalasta. Siikli, vaikka ei ole varhainen, on monien suosikki rakenteensa ja makunsa ansiosta. Solistia arvostetaan matalasilmuisuuden ansiosta, ja uusia kokeilun arvoisia ovat lajikkeita Carrera, Annabelle, Arielle ja Rikea.
Kotimainen uutuus Jussi on jalostettu Timosta ja Gloriasta vuosikymmenten työn tuloksena. Se on kehitetty kestämään varhaista istutusta, kasvamaan nopeasti ja tuottamaan hyvän maun ohella runsaasti mukuloita. Jussi on nousemassa tärkeäksi lajikkeeksi myös vientimarkkinoille.
Lähde: satokausi.fi
